Mikko Niskanen

Olen Mikko Niskanen, henkisesti oululainen mutta fyysisesti Kempeleessä asuva firman seniori. Ala-asteella olin merkinnyt toiveammatikseni Merijalin makeistehtaan koemaistajan työn, mutta vuonna 1994 graafiselta alalta valmistumisen jälkeen työura urkeni markkinoinnin ja mainonnan parissa.

Kolmen hengen mainostoimistossa päätyöni oli kauppaketjun suoramainonta Kokkola–Kajaani-linjan pohjoispuolen kauppiaille. Ketjukonsepti oli tiukka, mutta asiakaspersoonat vaihtelivat. ”Meillä ei myydä etelän tapaan porosilppua, vaan puolikkaita poroja”, totesi Jussa-Aadolf, kauppias Enontekiöltä.

Ehkä juuri Jussa-Aadolf laittoi minut ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta ja kytkemään markkinoinnin ympäröiviin olosuhteisiin. Pienessä toimistossa kaikki saivat tehdä kaikkea: luoda kuva- ja tekstisisältöjä, hoitaa asiakas- ja alihankintayhteyksiä, tarroittaa paloautoja ja ravintoloiden ikkunoita sekä huolehtia kahvitarjoilusta ja vuoden 1969 Volvo Amazonista.

Jokainen työtehtävä oli mahdollisuus oppia uutta ja puntaroida omia työmieltymyksiä. Visuaalisen puolen opinnoista huolimatta tarinat ja kirjoittaminen alkoivat tuntua omimmalta kaistalta.

Koen vahvuuksinani yrittäjän ja yrityksen asemaan asettumisen sekä markkinoinnin ymmärtämisen laajempana kokonaisuutena ja osana yrityksen liiketoiminnan kehittämistä. Eräässä työurani taitekohdassa suoritin yrittäjän ammattitutkinnon, mikä lisäsi ymmärrystä siitä, millaisten reunaehtojen sisällä yritystoimintaa pyöritetään.

Seuraan aktiivisesti uutisointia ja yritysmaailman liikkeitä, jotta omaa markkinointikuplaa ei pääsisi syntymään. Jussa-Aadolfin kanssa taiteillessa ei tullut ajatelleeksi, että Kiinassa, Yhdysvalloissa tai Brysselissä tehdyt päätökset vaikuttavat konkreettisesti myös sisältömaakarin työhön.

Laajempaa katsantokantaa hyödynnän työssäni tunnistamalla tekijät, joihin voi ja kannattaa vaikuttaa, sekä ne, joihin on turha uhrata aikaa ja rahaa. Ajattelen, että asiakas tuntee parhaiten oman toimialansa, mutta minun tehtäväni on löytää kuorrutuksen alta se kultainen rusina.

Pääosa työajastani kuluu muun muassa referenssi- ja työntekijätarinoiden, verkkosivusisältöjen sekä asiantuntija-artikkelien kirjoittamiseen. Parhaimmillaan työni on vaikuttavaa tarinankerrontaa, jossa asiakkaan liiketoiminnan vahvuudet, eli kilpailijoista erottavat menestystekijät, kerrotaan juuri kyseiselle yritykselle tunnistettavalla sävyllä.

Jos asiakkaalta lipsahtaa palautteeksi: ”Tämähän meni kerralla purkkiin”, ensimmäinen tavoitteeni on täyttynyt. Toinen ja vielä tärkeämpi tavoite on saada asiakkaan asiakas ihastumaan lukemaansa. Onneksi näin myös käy. Ja onneksi olen oppinut olemaan rakastumatta omaan tekstiini sekä oppinut suolistamaan sisällöstä omat asiaan kuulumattomat ilmaisuni.

Aikoinaan pääsin maamorsiamelle jussiksi. Luulin tulleeni valmiiseen pöytään, mutta tontilla on maatilamaisesti pytinkejä, jotka vaativat fiksausta kukin vuorollaan, ja joskus päällekkäinkin. Potunpanokone Vako-Ville on sentään jätetty työttömäksi, koska perunoita saa kaupasta.

Rakennustarkastajan mielestä rakentamamme mökki valmistui 24.5.2015. Siitä hetkestä alkoi soveltaminen ja jatkojalostus. Nikkarointiotsikon alla tapahtuva toiminta on edelleen mielekästä, joten sirkkelit, porakoneet, hiomakoneet, naulaimet, kuviosahat ja rälläkät…RIP-not.

Muutoin vapaa-aikaani sävyttää huskylauma. Kokoonpano on vaihdellut kolmen ja viiden koiran välillä. Matkustelu on jäänyt viime vuosina vähemmälle, mutta huskyn vetämänä voi tuntea itsensä matkustajaksi. Luonto on oven takana läsnä kotona ja mökillä, ja koen sen erityisen tärkeäksi.

Kuntosalilla AirPodseista kajahtaa monipuolisesti grungesta Samuli Putroon tai Von Hertzen Brothersista Michael Jacksoniin. Musiikki ja musiikkiohjelmat ovat minulle rentoutumiskeinoja siinä missä mökillä saunan lämmityksen ohessa tapahtuva terapiakalastuskin.