Eric Tähtinen: kahdeskymmenes jouluni Verkkoasemalla

Lähestyvän 20-vuotisjuhlapäivän ja työtoverieni ystävällismielisen painostuksen vuoksi olen joutunut kaivelemaan Verkkoaseman arkistojani, mikä virkisti muistiani. Sen vuoksi aloitankin tämän kirjoituksen melkein alusta:

Toimenkuvani ja tyypillinen työpäiväni oli varsin erilainen vuonna 1997, kun Verkkoasema oli vielä vastaperustettu yrityksen rääpäle. Nykytermein meitä olisi voitu nimittää start-up-yritykseksi.

Ensimmäiset puoli vuotta selvittiin henkilökohtaisesti takaamani 50 000 markan yrittäjälainan (kiitos Kera Oy:lle) ja minulle 6 kuukaudeksi myönnetyn starttirahan turvin. Niistä maksettiin vuokrat, remontit, laitteet, palkat ja muut kulut. Ruokapöydässä oli kaurapuuroa ja toimistolla keiteltiin laihaa kahvia. Siellä myös nukuttiin satunnaisesti tai aika useinkin.

Meitä digitaalisien viestintäteknologioiden parissa toimivia yrityksiä kutsuttiin tuolloin uusmediatoimistoiksi tai multimediataloiksi. Me toimimme jossakin perinteisten mainostoimistojen, viestintätoimistojen, operaattorien ja ohjelmistoyritysten välimaastossa.

Tiedonsiirtokaistat olivat vielä kovin kapeita eikä kaikilla ihmisillä saatikka yrityksillä ollut vielä edes nettiliittymää. WWW-teknologioista ja tiedonsiirtonopeuden rajoituksista johtuen CD-romppu olikin usein sopivin formaatti multimediatuotantoihin. Kaikki optimoitiin latausnopeuden ja tallennuskapasiteetin ehdoilla.

Alussa meidän tekemisemme pääpaino oli sisällöissä, ei niinkään tekniikassa tai ohjelmistosuunnittelussa. Alalle ei tuolloin vielä varsinaisesti koulutettu vaan nettitekniikoilla tekivät ja niitä kehittivät innokkaat harrastajat – sellaiset kuten me Verkkoaseman perustajat.

Vuonna 1997 meitä verkkisläisiä oli vasta muutama ja kaikki tekivät kaikkea. Itse olin pääomistaja, mutta myös toimitusjohtaja-siivoaja, graafinen suunnittelija ja multimediakoodari, 3D-mallintaja, myyjä, remonttimies ja tietokantasuunnittelija. Varsinaisesta webbikoodaamisesta huolehti vielä tuolloin yhtiökumppanini Lauri Palokangas. Päämyyjänä ja verkostoitumisvelhona toimi Markku Kippola, jonka kautta saimme pauloihimme ensimmäiset työntekijät (joukossa myös nykyinen osakas/yrittäjä Jyrki Sundström), kumppanit ja asiakkaat.

Työpäivät venähtivät ensimmäisinä toimintavuosina helposti jopa 16-tuntisiksi ja palkka oli kehno. Viikonloppujakaan ei aina huomattu viettää, mutta nuoruuden innossa ja perheettöminä se ei haitannut. Jaksamista auttoi varsinkin se, että hommat olivat uudenlaisia, innostavia ja mielenkiintoisia.

On virkistävää, että toimialamme teknologiat ja käytännöt muuttuvat ja kehityvät koko ajan. Samalla kun teknologia muuttuu sinänsä paremmaksi/tehokkaammaksi ja netti laajenee kaikille elämän osa-alueille, digitalisaatio, tietoturvaongelmat, väärinkäytökset ja sosiaaliset ”digilieveilmiöt” haastavat tavat joilla nykyisin toimimme, olemme vuorovaikutuksessa ja teemme yhteistä tulevaisuuttamme. Digitalisaatiota johtavat tahotkaan eivät ole immuuneja sen vaikutuksille.

Nykyisin toimenkuvaani kuuluu pääasiassa ohjelmisto-, käyttöliittymä- ja tietokantasuunnittelu sekä tietenkin itse ”raaka” koodaus- ja debuggaustyö. Verkkoaseman porukka on yhteenhitsautunutta ja vaikka jokaisella on ainakin periaatteessa oma tonttinsa, kaikki joutuvat, saavat ja haluavat auttaa toisiaan.

Minun tavallinen työpäiväni sisältää sekä akuutteja tehtäviä että pitkäkestoisten projektien edistämistä. Avustan muita tuotannon ihmisiä suunnittelussa ja koodauksessa. Ratkon asiakkaiden ongelmia, korjaan bugeja, teen tietoturvatarkastuksia ja sovitan yhteen eri järjestelmiä. Silloin tällöin hoidan omaa osaani yrityksen hallintoon liittyvistä toimista. Onneksi saan kuitenkin keskittyä pääasiassa tuotekehitys- ja asiakasprojekteihin. Verkkoaseman muut omistajat ovat myös Verkkoaseman työntekijöitä. Kaikki kokevat Verkkoaseman omaksi yrityksekseen, mikä näkyy sitoutumisessa ja työn tekemisen meiningissä.

Kotona minulla on vaimon ja kahden kissan lisäksi kaksi alle alakouluikäistä monivammaista poikaa, joiden kanssa vapaa-aika kuluu avustaen ja harrastaen. Pojillani on haasteita varsinkin hieno- ja karkeamotoriikassa sekä kommunikaatiossa, mikä hankaloittaa monia asioita, jotka yleensä sujuvat ihmisiltä ilman sen kummempaa pohdiskelua. Hyvä huumori ja perheen touhukas elämänasenne auttaa onneksi yli monista hankaluuksista. Keskimääräistä sitovamman kotielämän yhteensovittamisessa työhön auttavat tehokas työmatkaliikunta sekä hyvä työpaikka ja hyvät työtoverit. Verkkoasemalla on käytössä joustava työaika ja saan tehdä työtäni pääasiassa toimistollamme.

Harrastukseni olen valinnut koti- ja työelämän mukaan. Eri asioiden yhteensovittamiseen löytyy onneksi mahdollisuuksia enemmän kuin uskoisikaan. Pyöräilemme, retkeilemme ja käymme konserteissa aktiivisesti koko perheen voimin. Maastossa pyöräilyä, hiihtoa ja geokätköilyä harrastan pääasiassa vaimoni kanssa kahdestaan. Vaikka poikiemme koon kasvu lisää haastetta kaikessa ulkoilussa, yritämme käyttää heitä joskus suksiahkion kyydissä keväthangilla ja inkkarin kyydissä rauhallisemmilla vesillä. Yllättäen laskettelusta on tullut kaikkein mahdollisin yhteinen liikuntamuotomme, koska apuvälineet ovat monipuolisia ja laskettelukeskukset hyvin saavutettavissa.

Vuosittaisista 4500 pyöräilykilometristä valtaosa kertyy työmatkan varrelta. Kotona harrastamme pienimuotoista kasvihuone- ja kasvimaaviljelyä sekä muuta puutarhanhoitoa ja nikkarointia. Kehittelen myös välineitä, ratkaisuja ja ohjelmistoja poikiemme elämän avuksi aina kun aikaa liikenee ja tarvetta ilmenee. Rumpujen soiton omatoimisen opettelun aloitin hiljattain ja kitaratkin on pitkästä aikaa kaivettu naftaliinistä. Arki-illat vierähtävät usein myös kirjojen, leikkien, pöytäpelien ja television parissakin. Varsinkin musiikki on jollain tavalla aina läsnä elämässämme.

Näin 20. Verkkisjoulun kunniaksi haluan toivottaa hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta 2017 kaikille Verkkoasemalla työskenteleville, joskus siellä työskennelleille, sekä nykyisten ja entisten asiakkaiden, yhteistyökumppanien ja muiden sidosryhmien ihmisille!

Sinua saattaa kiinnostaa myös

#verkkisläiset – Tarinoita ruudun takaa: Panu

#verkkisläiset – Tarinoita ruudun takaa: Emmi

#verkkisläiset – Tarinoita ruudun takaa: Mira